Impilän päärakennus
1800- luvun suomalaisen talonpoikaistalon tavallisin tyyppi on kamareilla jaettu paritupa läpikuljettavine eteisineen. 1800- luvun vuosisadan lopulla alkaneen maaseudun vaurastumisen myötä kansanomaisessa rakentamisessa alettiin suosia uusia tyylipiirteitä. Kertaustyylien vaikutteet näkyvät esimerkiksi asuinrakennusten julkisivupaneloinneissa ja laudoituksissa sekä ikkunajaotuksessa, vuorilautojen muotoilussa ja maalauskäsittelyssä. Esikuvia saatiin pappiloista ja kartanoista sekä rautatiearkkitehtuurista. Maatilojen rakentamisessa hyödynnettiin 1800- luvun puolivälistä lähtien Ruotsista saatujen esikuvien mukaisesti opaskirjoja ja mallipiirustuksia.
Kertaustyylien tunnusmerkkejä tulvillaan oleva Ylikylän Impilän päärakennus on 1800- ja 1900- luvun vaihteesta. Se on rakennettu mitä todennäköisemmin mallipiirustusten pohjalta, mistä osoituksena voisi olla se, että sille löytyy kaksoiskappale Hirslahden Uudestatalosta. Impilään verrattuna Uudessatalossa on säilynyt alkuperäinen kaksoiskuisti sekä erityisen näyttävät vuorilaudat. Niiden esikuvana on tien toisella puolella sijaitsevan, Ylikylästä siirretyn vanhan empirepappilan ikkuna-arkkitehtuuri. Kummankin talon 1800- luvun loppupuolen isännät toimivat rannikkolaivureina. Voisi ajatella, että näyttävyydellä haluttiin osoittaa menestymistä yhteisessä ammatissa. Ehkä vuorilautojen prameudessa heijastuu myös jonkinlainen kilpailuasetelma. Se ei ole ollut vierasta suomalaiselle maaseuturakentamiselle isojaon jälkeen, jolloin sarkajaon yhtenäisyyttä, tasa-arvoisuutta ja vaatimattomuutta suosiva rakentaminen vaihtui yksilölliseen, joskus ökyilyynkin taipuvaan rakennustapaan. Se on säilyttänyt elinvoimansa näihin päiviin asti.
Kuva: Tyyne Kaitila-Yrjo Hormia, Melanderin sukukirja