Painonnostoa rannalla

Suomalaisen nykyarkkitehtuurin yksi heikoimmista puolista on epätasaisuus. Se iskee pahimmin silmään rakennusten massoituksessa. Pienen vierelle rakennetaan surutta suurta ja erityylistä sekä päinvastoin. Tämä ilmiö lähti voimakkaaseen nousuun sotien jälkeen. Haluttiin näyttää ökyä, mikä sellaisenaan kertoo konkreettista kieltään kulttuurimme ohuudesta. Rakennusmateriaalien valmistajat ovat osanneet käyttää tilanteen hyväkseen; he ovat tehneet uudisrakennuskohteista eräänlaisia koelaboratorioita kuluttajien maksettaviksi. Rakennusteknisistä susista suurimmat liittyvät kosteus- ja homevaurioiden alueelle. Tilanne on päässyt monissa julkisissa rakennuksissa lähes katastrofin rajoille.

Nihtiön rannan rantahuoneet kertovat päinvastaisesta rakentamiskulttuurista. Peruslähtökohtana on toiminta ja taloudellisuus, ei esteettinen muotokieli sellaisenaan. Se on syntynyt luonnollisena sivutuotteena ja saanut näin aikaan vaatimattomuuden kaunista arkkitehtuuria, ehyttä ja harmonista kokonaisuutta. Se on hyvää oppia nykyajan suunnittelijoille ja rakentajille.

1930-luvulla urheilu oli kaikkialla. Tässä se esiintyy painonnoston muodossa. Tekstiiliurheilun aikakausi oli vielä edessä päin. Pyhäpäivänä voi urheilla, mutta se edellytti pyhävaatteita, vaaleata paitaa, solmiota jne.

Kuvan omistaa Ilkka Kaunismäki.