Isojaon kartta (Valkama)

Isojako on Ruotsissa ja  Suomessa toimitettu  maanjakotoimitus. Se käynnistettiin 1700- luvun puolivälissä ja valmistui Suomessa valtaosaltaan 1800-luvun alkupuolella. Isojaon tehtävänä oli poistaa sarkajaon painolastiksi koettu vainiopakko ja yhdistää talojen sarkajaon mukaiset kapeat, hajallaan olevat peltosarat harvemmiksi ja isoimmiksi lohkoiksi. Peltojen jaon ohella myös aiemmin kylän yhteiset metsä- ja laidunmaat jaettiin talojen kesken niiden veroluvun mukaan.

Isojaossa käytiin läpi kylien väliset rajat ja muodostettiin jakokunnat ja niiden pohjalta talojen rajat. Vesialueita ei jaettu. Maan jaon perusteena oli manttaali, talojen veronmaksukykyä osoittava mitta. Oikeudenmukaisuuden vuoksi maa jyvitettiin. Parempaa maata sai vähemmän ja huonompaa enemmän.

Isojaossa vanha ryhmäkyläasutus hävisi, kun tilojen rakennukset siirrettiin yhteiseltä kylätontilta hajalleen kunkin tilan jaossa saamille tiluksille. Tuloksena oli suuri joukko kielteisiä sosiaalisia ilmiöitä. Isojako vaikutti myös torpparilaitoksen kasvuun, kun tilat saivat perustaa torppia omistamilleen metsälohkoille. Torppien perustamista suosittiin, koska siten saatiin tiloille ilmaista työvoimaa; torpan vuokra maksettiin useimmiten päivätöinä.

”Charta öfver Walkama bys åkrar och ängar … 1768, 1769” liittyy Valkmaan ja sen naapurikylien edellä mainittuihin yhteismaihin, jotka jaettiin myöhemmässä isojaossa talojen kesken.

Valkama- nimi perustuu ruotsin kielen oikeinkirjoituskäytäntöön. Suomenkieliset paikannimet kirjoitettiin vanhoissa asiakirjoissa ruotsin kielen oikeinkirjoituskäytännön mukaisesti. Siinä pitkät vokaalit merkittiin lyhyinä tyyliin Kusela = Kuusela.  Näin ma- lopputavu Valkama- sanassa on suomen kielen oikeinkirjoituskäytännön mukaan maa eli Valkamaa, eli pyhärannaksi Valkmaa. Sanan lähtökohtana ovat Yliskallion merkkivalkeat.

Alkuperäisen kartan omistaa Olli Tätilä.