Laurikkalan perhe vuonna 1936

Kansakoulun perustaminen Pyhärantaan vuonna 1889 helpotti huomattavasti täkäläisten nuorten mahdollisuuksia korkeammanasteiseen opinkäyntiin. Tarjolla olivat  Uudenkaupungin ja Rauman 1890- luvun puolivälissä toimintansa aloittaneet oppikoulut.

Kaukan Laurikkalan isäntäpari Maria ja Johan Laurikkala laittoivat vuonna 1897 nuorimman poikansa, 1882 syntyneen Selim Jalmarin Uudenkaupungin pari vuotta aikaisemmin perustettuun lyseoon. Jalmari vihittiin vuonna 1905 papiksi. Vielä samana vuonna hän lähti nuoren vaimonsa Saimin kanssa Inkeriin  Kattilan-Soikkolan-Novasolkan seurakuntien kirkkoherraksi. Viisi vuotta myöhemmin hän muutti väkiluvultaan näitä suurempaan Rääppyvän seurakuntaan. Huutavan pappispulan takia, jonka syynä olivat pappien vangitsemiset, karkotukset ja teloitukset, Laurikkala hoiti myös Kelton, Tuuterin ja Hietamäen sekä Lenigradin suomalaisia ja virolaisia seurakuntia. Laurikkala vihittiin vuonna 1923 Inkerin piispaksi. Hän ei halunnut käyttää tätä arvonimeä, sillä hän pelkäsi, että ateistiset bolsevikit olisivat kiusanneet häntä piispana entistä enemmän ns. keskusteluissa, joissa hän pärjäsi erinomaisesti diplomaattisuutensa ja epäpoliittisuutensa ansiosta.

Laurikkala karkotettiin Neuvostoliitosta Suomeen ensimmäisen kerran vuonna 1927. Mukana seurasivat vaimo Saimi, tytär Inkeri ja poika Aarre. Laurikkala päästettiin lyhyen ajan kuluttua takaisin ”itkevän Inkerin isäksi”. Vuonan 1937 tapahtunut karkotus oli lopullinen. Suomessa Laurikkala toimi Hausjärven kirkkoherrana, kunnes Ruotsiin paenneet inkeriläiset halusivat hänet sielunpaimenekseen Ruotsiin. Eläkeikään ennättänyt Laurikkala myöntyi pyyntöön. Muutto Boråsiin tapahtui vuonna 1950. Laurikkala kuoli Ruotsissa vuonna 1957. Hänet on haudattu oman kotiseurakuntansa hautausmaahan Pyhärantaan. Joku on joskus sanonut, että jos luterilaisessa kirkossa olisi pyhimyksiä, Selim Jalmar Laurikkala olisi vakuuttavin kandidaatti. Kuvassa Laurikkalan perhe vuonna 1936 : Aarre, Jalmari, Inkeri ja Saimi.

Kuva teoksesta Saini Laurikkala, S.J. Laurikkala, inkerinsuomalaisten hengellinen isä, 1970