Nuoret silakanperkaajat
Vanhassa yhteiskunnassa lasten asema poikkesi paljonkin nykyisestä. He merkitsivät vanhemmilleen ennen kaikkea ilmaista työvoimaa, vanhuudenturvaa ja henkivakuutusta, eli Nortamon viittauksen mukaan: ”Nuap pellavpääk, kon duall sannas pyäri, ne tleevap päev päeväld vahvemaks.”
Tyttäret ovat ajan muodin mukaisesti pitkissä hameissa, ja päässä ovat tiukat liinat. Pukeutuminen heijastaa kirkon voimakkaita siveellisyys- ja moraalivaatimuksia, mikä on tämän päivän todellisuutta eräissä muissa uskonnoissa. Suomessa 1920-luvulla alkanut maallistumis- ja modernisoitumiskehitys näkyi erityisen selvästi naisten pukeutumisessa: helmat nousivat ja päät paljastuivat, kunnes lopulta oltiin toisella äärilaidalla eli 1960-luvun puolivälin jälkeisissä minihameissa, miehiin kohdistuvan lähes seksuaalisen häirinnän äärirajoilla.
Silakanperkaajat Nihtiön rannassa 1910-1914 ovat vasemmalta oikealle Ilmi Aalonen (Nurmi), Hannes Kivelä, Emmi Laitonen (Laivo) ja Aima Aalonen (Rantanen).
Kuvan omistaa Ilkka Kaunismäki.