Pappilarakennus Ylikylässä
Suur-Pyhämaan seurakunta perustettiin 1639. Uutta kirkkorakennusta ei uudelle seurakunnalle rakennettu, vaan siihen kelpuutettiin säästösyistä Luodon vanha uhrikirkko. Ratkaisu ei ollut mantereen puoleisille asukkaille hyvä. Tuloksena osa heistä sai erivapauden käyttää Untamalan kirkkoa. Pappilan sijoittamisella keskelle pitäjää Ylikylään helpotettiin logistisesti hankalaa tilannetta. Ylikylän ensimmäinen pappilaksi laajennettiin vuonna 1640 vanha tuparakennus. Uusi pappila valmistui sen paikalle Suomen sodan vuonna 1808. Edeltäjäänsä nähden se oli varsin moderni. Parhaimpana osoituksena siitä on päätös ”varustaa rakennus ikkunaluukuilla kaksinkertaisin ikkunoin”. Vaatimus oli liitetty vastikään pappiloiden rakennusohjeisiin.
Pappilarakennus todettiin viimeistään 1870- luvun puolivälissä ränsistyneeksi. Mitoiltaan 34 kyynärää pitkä, 19 kyynärää leveä ja 7 kyynärää korkea uusi, seitsenhuoneinen pappilarakennus valmistui vuonna 1882 vanhan pihapiirin luhtirivin paikalle, jossa se edelleen ylväänä seisoo. Vanha, vuonna 1808 valmistunut empirepappila myytiin samana vuonna huutokaupalla laivuri Kustaa Aaltoselle Hirslahdelta. Siellä rakennus on edelleen on hyväkuntoisena.
Pappiloiden rakentamista säännettiin Ruotsin vallan aikana tarkasti, ja mallipiirustusten mukaan pappilat rakennettiinkin. Vuoden 1727 valtiopäivillä annettiin päätös, että pitäjänmiesten velvollisuutena oli rakentaa pappiloihin jo keskiaikana määrätyt seitsemän rakennusta. Niistä asuintupa ja keittiö sekä vierastupa määrättiin tehtäväksi saman katon alle. Rakennusmääräykset johtivat uudenmukaisen päärakennuksen syntyyn sekä jo 1600- luvulla käytetyn ns. karoliinisen viishuonejärjestelmän käyttöönottamiseen. Sen mukaan rakennuksen keskellä oli eteinen ja sali ja sen molemmin puolen kamarit ja keittiö.
Ylikylän pappilaa esittävään kuvan julkisivussa olevien kolmen lähekkäisen ikkunan takana on edellä mainitun keskeiskaavan mukaisesti sali. Sama pohjaratkaisu löytyy Hirslahdelle siirretystä vanhasta pappilasta. Talonpoikaisesta paritupakaavasta selvästi poikkeavasta herraskaisesta karoliinikaavasta luovuttiin vasta vuonna 1892. Sitä sovellettiin vielä sen jälkeenkin mm. rautatielaitoksen virkamiesten ja yksityisissäkin asuinrakennuksissa. Reilan Anttilan (nyk. Salosten omistuksessa) 1900- luvun alussa valmistuneessa päärakennuksessa tämä ”rautatieratkaisu" on selvästi havaittavissa.
Valokuva Kauko Raumonen.