Moderniin pedagogiikkaan perustuva kansakouluaate syntyi Keski-Euroopassa 1800- luvun puolivälissä. Suomalainen Uno Cygnaeus oli aatteen intomielinen kannattaja. Tuloksena hän suunnitteli ja organisoi Suomen kansakoululaitoksen. Kirkollisen kiertokoulujärjestelmän kilpailijaksi koettu maallinen kansakoulu löi läpi itsensä 1800- luvun lopulla hitaasti mutta varmasti.
Reilassa ja sen naapurikylissä koulunkäynti tajuttiin viimeistään 1800- luvun lopulla reaalipääomaksi ja tieksi sosiaaliseen nousuun. Täällä ei koulua mielletty ”herrojen puuhasteluksi” tai keinoksi riistää ilmainen työvoima vanhemmilta. Reilassa toimi nykyisen kaupparakennuksen paikalla 1800- luvun lopulla Äijälän isännän Daniel Jalavan aloitteesta ja kyläläisten toimesta rakennettu, seurakunnallisella pohjalla toiminut ns. pienten lasten koulu. Tämän tilalle haluttiin kunnallinen, uuden aikakauden kansakoulu. Reilan, Nihtiön, Kaunissaaren, Rihtniemen ja Kukolan isännät etunenässä ryhtyivät tuumasta toimeen vuonna 1903. Monien välivaiheiden jälkeen koulun tontiksi hankittiin Äijälän talon Myllymäki. Koulun rakennuspuiksi hankittiin Rihtniemen Kustaantalon isännän Kustaa Rihtniemen huutamat, Pyhärannan vuonna 1909 puretun vanhan kirkon hirret. Rohdaisten koulun opettajan Jalmari Visakannon piirustusten mukaan rakennettu Reilan koulu valmistui vuoden 1910 lopulla. Se oli aloittanut toimintansa jo syksyllä 1909 väliaikaisissa tiloissa.
Reilan koulun 100 – vuotisjuhlia vietettiin 19.-20.11.2009. Tilaisuutta varten koulu oli koristeltu kauniiksi ja juhlavaksi. Nykyinen rehtori Outi Ankelo ja hänen edeltäjänsä Jukka Tuuna sekä eläkkeellä oleva opettaja Sirkka Heininen puhuivat. Kunnan ja seurakunnan tervehdysten jälkeen Kyläyhdistys Reidu ja Hannulan konsertti- ja taideyhdistys Hantla lahjoittivat koululle Rauno Luttisen tekemän maalauksen ”Pallokentällä”. Tytöt ja pojat pelaavat siinä palloa Reilan hiekkarannalla taustanaan aava meri. Symbolistisesti teoksen tasavertaisuuteen ja kaikkien hyväksymiseen perustuva sanoma pohjaa Uuno Kailaan runoon ”Pallokentallä”. Siinä raajarikkoinen poika seuraa kiihkeästi terveiden lasten pelin tiimellystä voimatta haikeasta halustaan huolimatta osallistua siihen. Maalauksen paljastamisen ja luovuttamisen jälkeen paljastettiin oppilaiden tekemä, taiteellisesti ja teknisesti yliveto omenapuun oksia hedelmineen kuvaava huovutustyö. Lasten musiikkiesitysten jälkeen vieraat saivat tutustua laajaan valokuvanäyttelyyn eri vuosikymmeniltä sekä tietysti nauttia kahvipöydän antimista, joiden valmistelussa vanhempainyhdistyksellä oli ”sormensa pelissä”. Perjantaina olivat avoimet päivät ja kävijöitä riitti paljon. Tällöin myös vuonna 1949 koulunsa aloittaneet ekaluokkalaiset pitivät iloisen luokkakokouksen vanhassa tutussa luokkahuoneessaan. Oi sitä nostalgian määrää ja jälleennäkemisen riemua!
Teksti: Rauno Luttinen
