Rantatie Hirslahdessa

Maanteiden järjestelmällinen ja ohjattu rakentaminen alkoi Suomessa 1700- luvun alkupuolella. Pyhärannassa käynnistettiin vuonna 1829 suurhankkeena Rohdaisista Rihtniemeen ja Kukolaan johtavan paikallistien rakentaminen. Viisi vuotta myöhemmin vuorossa oli Rohdaisten ja Pappilan välinen tie sekä Pappilasta Valkmaan kautta Kalantiin vievän tien perusparannus. Vuonna 1920 Pyhärannan manttaalimiehet päättivät, että rantatie ja Rohdaisista Turun tielle johtava poikkitie  pidetään kunnossa uuden tielain määräysten mukaisesti. Uudenkaupungin ja Unajan välinen rantatie muutettiin paikallistiestä yleiseksi maantieksi. Se edellytti loivempia kaarteita, vähintään kuuden metrin leveyttä ja mäkien oikaisuja. Kustannukset katettiin tieyksiköiden mukaan. Valtio maksoi niistä merkittävän osan. Tie hyväksyttiin valtion haltuun vuonna 1933. Paikallisessa mittakaavassa suurhankkeen toteutuminen noteerattiin lehdistössäkin: ”Pyhärannan puolella se lisäksi vie läpi mitä ihanimpien rantamaisemien, ja elinkeinoelämä on sen ansiosta paikkakunnalla suuresti voimistunut. Maitotalous on nyt tullut kannattavaksi, ja puutavaraliike y.m.s. on päässyt oikeuksiinsa." Tänään olisi toivottavaa paljastaa em. rantamaisemat ohikulkijoiden ihasteltaviksi.

Hirslahtelaisen Emil Virtasen 1920- luvulla ”Ailin torpan katolta” ottamassa kuvassa rantatietä Hirslahden kohdalta. Taustalla häämöttää merenlahti, vasemmalla Uudentalon ja Peltolan rakennuksia. Kuvan keskellä näkyvän sillan jälkeen oikealle kaartuva tie johtaa Pajulan taloon. Rantatie kulki ennen kuvassa nähtävää oikaisua  ylempää eli Pajulan ”klasin” alta nykyisen trekolin kohdalta.

Kuvan omistaa Rauno Luttinen.